Mielenkiinnolla luin*, että Suomessa on kautta aikojen solmittu myös rakkausavioliittoja, vaikka historiallisesti avioliiton pääasiallisena tarkoituksena onkin ollut yhteisöjen sosiaalisten ja taloudellisten siteiden vahvistaminen. Avioliitto on edelleen tärkeä juridinen sopimus. Nykyään kuitenkin kulttuurissamme avioliiton pohjautuminen puolisoiden omaan valintaan on itsestäänselvyys ja oletus rakkausavioliitosta lähtökohta.

Häitä voidaan siis perustellusti pitää ennen kaikkea rakkauden juhlana. Valitettavan usein tämä puoli jää kuitenkin siviilivihkimisessä sivurooliin tai kokonaan edustamatta. Ihmisten kokemukset avioliitosta, rakkaudesta ja perheestä ovat hyvin henkilökohtaisia. Siviilivihkimisen virallinen kaava herätti vihittävissä usein hämmennystä ja toiveita sanamuotojen muokkaamisesta heidän tilanteeseensa sopiviksi. Sen sijaan henkilökohtaista puhetta lukiessani olen lukuisia kertoja todistanut parien onnea heidän kuullessaan tärkeällä hetkellä juuri heille eniten merkitsevät sanat.

Jos häillä on erityisesti rakkaudenjuhlan kaiku, seremonian sisällön ja tunnelman merkitys korostuu. Tällaisten juhlien vuoksi olen perustanut seremonisti -palvelun. Kirjoitan hääparin tai perheen tarinan puheen muotoon ja tulkitsen sen heille juhlatilaisuudessa. En ole juhlassa saarnaamassa omia uskomuksiani tai antamassa neuvoja, vaan välittämässä ja tulkitsemassa asiakkaideni maailmaa. Olen heidän rakkautensa asialla.

*Kirsi Vainio-Korhonen, Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa, WSOY 2015, Kirja-arvio luettavissa Turun Sanomien sivuilla: http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/736793/Laaja+rakkauden+historia++keskiajasta+tahan+paivaan

Muistan epäuskoisen innostuksen maistraatin työhaastattelun jälkeen syksyllä 2012: Tulisin vihkimään ihmisiä! En ollut osannut kuvitella, että voisin juristin koulutuksella päätyä tällaiseen tehtävään. Olin vihdoin löytänyt itselleni täydellisen työn, josta nautin ja jossa minulla oli aidosti annettavaa asiakkaille.

Vuosien mittaan kehitin käytäntöjäni kohdata asiakkaat ja laatia heille persoonallinen vihkipuhe virkamiehen rajoituksista huolimatta. Haaveilin, että jonain päivänä voisin toimia vihkijänä ja puhujana muissakin tilaisuuksissa, kuten lasten nimijuhlissa. Toivoin, että voisin käyttää puheen suunnitteluun enemmän aikaa ja luovuutta kuin virastossa. Innoittajana ajatukselle olivat muut maat, joissa myös yksityishenkilö voi hakea vihkioikeutta. Helsingin Sanomat kirjoitti minusta ja työstäni vihkijänä vuonna 2014. Juttu on luettavissa tilaajille:

Siviilivihkijöille erikoisia ehdotuksia: ”Pukeutuisimme vaikka Elviksiksi, mutta olemme valtion virkamiehiä”.

Siirryin keväällä 2017 tehtäviin, joihin vihkioikeutta ei enää kuulu. Oman konseptin toteuttaminen alkoi konkretisoitua. Kaipasin vihkitilaisuuksia ja sain jatkuvasti pyyntöjä tulla vihkimään, joten päätin ryhtyä toimeen juhlapuhujana. Siviilivihkimisten ja nimijuhlien määrä kasvaa jatkuvasti. Se ei ole vähentänyt seremonian merkitystä. Ihmiset kaipaavat laadukasta sisältöä elämänsä tärkeimpiin juhliin ja juhlapuhujana voin aidosti tarjota sitä. Olen innoissani, että pääsen osaltani luomaan meille Suomeen persoonallisempaa ja monipuolisempaa juhlakulttuuria!