Muistan epäuskoisen innostuksen maistraatin työhaastattelun jälkeen syksyllä 2012: Tulisin vihkimään ihmisiä! En ollut osannut kuvitella, että voisin juristin koulutuksella päätyä tällaiseen tehtävään. Olin vihdoin löytänyt itselleni täydellisen työn, josta nautin ja jossa minulla oli aidosti annettavaa asiakkaille.
Vuosien mittaan kehitin käytäntöjäni kohdata asiakkaat ja laatia heille persoonallinen vihkipuhe virkamiehen rajoituksista huolimatta. Haaveilin, että jonain päivänä voisin toimia vihkijänä ja puhujana muissakin tilaisuuksissa, kuten lasten nimijuhlissa. Toivoin, että voisin käyttää puheen suunnitteluun enemmän aikaa ja luovuutta kuin virastossa. Innoittajana ajatukselle olivat muut maat, joissa myös yksityishenkilö voi hakea vihkioikeutta. Helsingin Sanomat kirjoitti minusta ja työstäni vihkijänä vuonna 2014. Juttu on luettavissa tilaajille:
Siirryin keväällä 2017 tehtäviin, joihin vihkioikeutta ei enää kuulu. Oman konseptin toteuttaminen alkoi konkretisoitua. Kaipasin vihkitilaisuuksia ja sain jatkuvasti pyyntöjä tulla vihkimään, joten päätin ryhtyä toimeen juhlapuhujana. Siviilivihkimisten ja nimijuhlien määrä kasvaa jatkuvasti. Se ei ole vähentänyt seremonian merkitystä. Ihmiset kaipaavat laadukasta sisältöä elämänsä tärkeimpiin juhliin ja juhlapuhujana voin aidosti tarjota sitä. Olen innoissani, että pääsen osaltani luomaan meille Suomeen persoonallisempaa ja monipuolisempaa juhlakulttuuria!